Harmaanpäivän tunnelmointia ja fiilistelyä kera tunnelma musiikin ja tuoksukynttilöiden. Sisu päiväunosilla ja pojat leikki yläkerrassa.  Elokuu meni sitten ilman yhtäkään blogikirjoitusta. 

Syksy on saapunut, sen huomaa naapureiden puissa roikkuvista punaposkisista omenoista sekä kymenevistä ilmoista. Tahtoisin niin itsekkin omenapuita, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia niitä. Ehkä sitten kun on piharemontin vuoro.

Elokuu meni niin niin joutuin. Mies oli piiitkää päivää töissä ja mä koitin kuluttaa aikaa poikien kanssa kotona. Miehen veli, eli lasteni setä asusteli meillä, kun hänen kämppänsä vapautui vasta tämän kuun alusta.

Kuiteskin ehkä suurin uutinen edellis kuulta on se että Sisu oppi kävelemään. Siis niin ihana näky kun tuollainen reipas 80senttinen nappula taapertaa menemään. Niin rakastettava!

Tähän taloon piti soittaa pii-paa-autokin eräänä päivänä, kun Onni tipahti alle metrin korkeudelta betoonilaatan päälle, löi päänsä ja meni tajuttomaksi. Yön oli tarkkailussa Oyssissa, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Kyllä äiti silti ehti olla huolesta sekaisin. Lokakuussa sitten vielä pään magneetikuviin kaiken varan vuoksi tarkistukseen. Kyllä ne vaan säikäyttää ihan tosissaan tuollaiset ja pistää miettimään monen moisia.

 

 Metsämiheni lähdössä kiikarit vyöllä iskän kans metsälle.

Poikien kanssa tietomaassa.

 Keskeneräinen leikkimökki sumuisessa syysyössä.

Pidemmittä stooreitta ihanaa syksyn alkua kaikille!