Joulukuu jo..huh huh! Taas on tullut pidettyä hieman pitempi tauko tästä blogista. Ei vaan ole oikeen rahkeet riittänyt päivittämään. Sairastin keuhkokuumeenkin tuossa vajaa kuukausi sitten. Nyt onneksi terveenä! Viikonloppu vierähti Anoppilassa joulusiivouksen parissa Jonen siskon, Sirkan kans. Kyllä nyt muuten mummula kiiltää ja voi miten ihana olo tuli itselle kun sai autettua.

Täällä nyt vihdoinkin lunta ja pakkastakin hurjat 25astetta. On päästy taas hiustenkuivaajalla sulatteleen keittiön vesi putkea. Erittäin mukavaa hommaa! Viikonloppuna juhlitaan nuorimman siskon häitä. <3 br="br" nbsp="nbsp"> Yläkertakin on ottanut suuren askeleen kohti valmistumista. Pintojakin jopa maalailtu ja mallailtu. Eilen kävi sähkäri katselemassa tulevaa työmaata ja lupasi tällä viikolla tulla laittamaan sähköjä. Voi että mä nautin! Tarkoitushan siis on saada tuo yläkerta asuttavaan kuntoon ennen joulua.

Joulusiivoukset on tehty olohuoneeseen ja keittiöön ja tumma- ja vaalea piparkakku taikina odottaa pakasteessa leipojaa. En vaan viellä uskalla alkaa paisteleen niitä ku ne ehtisi hävitä parempiin suihin jo ennen joulua.(Toki pieni määrä on jo paisteltu ja maisteltu) Tuleva joulu on nimetty meidän talossa kierrätysjouluksi. Kaikki (tai ainaki melkeen kaikki) lahjat ovat jonku toisen vanhoja. Kierrätys kunniaan! Muutenkin olen koittanut pysyä tiukalla linjalla sen suhteen ettei tähän taloon osteta mitään turhaa krääsää ja valtavaa lahja vuorta.
Pelkään vaan että retkahdan vielä ennen joulua hummaamaan joka vuotiseen tapaan.

Itselläni ei ole mitään muuta joululahja toivetta kuin että saadaan yläkerta valmiiksi. Pieni ja helppo toive.Vai mitä? Sekä tietysti se että todellinen joulurauha laskeutuisi koko perheen ylle ja kaikki vuoden kiireet ja ongelmat saisi unohtaa ja nauttia joulusta ja rakkaiden ihmisten seurasta.

Sisu-pussukka on oppinut vihdoinkin kääntymään vatsalleen. Vaikkakin se on niin laiska siinä hommassa, että yksi pyörähdys päivässä riittä.:) Syö kaikkea kiinteää. Kokkareisetkin ruoat menee mukisematta alas. Iloinen ja helppo veitikka. Onni ja Sulo laskee innolla öitä jouluun ja kinastelevaat keskenään joka ikinen päivä vaan enemmän ja enemmän. Mistä lie johtuu? Joulun lähestymisen tuomasta jännityksestä vai vähäisestä valon määrästä?Sitä en tiedä, mutta sen tiedän että kyllä nyt kysytään äidiltä erityisen lujia hermoja ja varsinkin just niiden hermojen hillitsemistä. Ehkä se on tuo  ikäkin sellainen että joka asiasta pitää taistella. Toinen saa mehua pinkkiin kuppiin niin toisenkin pitää saada pinkki kuppi, eikä violetti...Toisella on apinapokserit niin toinenki olisi halunnut laitta just ne...Ihan joka asiasta nousee haloo. Kyllähän se varmasti kohta alkaa rauhottua tilanne! (Tai sitte pahenee!!) Vastapainoksi kaikelle kiukulle tuo suloinen duo laulelee tosi paljon. Hitti on nyt Kirje kuulle -laulu. Kumpikin poika rakastaa pinkkiä. Ja kaiken pitäisi olla pinkin väristä. Sulo esimerkiksi toivoo joululahjaksi pinttiä pöntijää (pinkkiä mönkijää). Ja Onni olisi kovasti halunnut bajbie suklaakajentelia, mutta harmi kun sitä ei löytynyt mistään ja poikien oli tyydyttävä miehekkäisiin cars-kalentereihin. Kyllähän nuo on silti näyttänyt kelpaavan. Sulo nyt tietty olisi mielellään tyhjentänyt koko kalenterin kerrallaan.

Harvinainen päivitys sinänsä että kuvia ei oikein ole tarjota, sillä kamera on ollut erittäin vähäisellä käytöllä viime aikoina. Alla olevat kuvat on otettu loka-marraskuun vaihteessa.

            

Ympäröi itsesi 
ihmisillä, jotka 
tietävät arvosi. 
"Et tarvitse montaa 
ihmistä ollaksesi 
onnellinen, vain 
muutaman hyvän 
ihmisen, jotka 
arvostavat sinua 
sellaisena kuin olet"

IHANAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!