Rentouttavalta lomalta on palattu tasan viikko sitten. Reissu oli kaikinpuolin oikeenki mukava. Auringon valoa on saatu taas sen verran että jaksetaan odotella kesää saapuvaksi. Ilma siellä oli nyt kutakuinkin sellainen kuin Suomen kesä. Päivät lämpimiä, mutta tuulisia. Yöt aika viileitä. Mikään rannalla löhöily loma se ei ollut. Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi ja kierreltiin koko Mallorca ympäriinsä. Voi niitä maisemia!! Ne oli ihan sanoinkuvaamattoman  huikeat. Yritin kovasti tuolla kameralla ikuistaa niitä, mutta ei niitä saanut vangittua kuviin. Kotopuolessa kaikki oli mennyt hyvin, eikä lapset olleet edes juurikaan ikävöineet meitä. Oli niin mukava viettää kaksinkeskeistä aikaa, sekä ylipäätänsä nollata vähän aivoja ja rentoutua. Jaksaa taas tätä kotiäidin arkea aivan toisenlaisin mielin. Viikossa on keretty jo koko pihaki haravoida ja munkkeja leipoa. Eli hyvältä vaikuttaa. Niin ja järkätä tietty pienimuotoiset vappupirskeet, mut niistä kuvia ens kerralla.

 Jone etsimässä Alcudian rannalla Onnille tuliaiseksi "näkin kenkiä".

 

 Vanhoja kivitaloja ja kapeita katuja. Värit ja tunnelmat niin ihania.

 

 Eräässä kahvilassa kaakao oli kuin sulatettua suklaata.

 Paksua ja niin ällömakeaa ettei voinut

edes puolta kuppia juoda.

 

Vuokralainen oli innossaan pikku sitikastaan.

Kyyti oli hyvä.

Kelpais tollanen auto kauppakassiksi kotoSuomessa mullekki. :)

 

 Vuoristopuro

 

 Vuoristossa kielekekahvilassa

 

 

 Tippukiviluolasta, jossa euroopan suurin maanalainen järvi.

 

 Paatteja, veneitä, luksus jahteja oli joka rannassa ja paljon.

Maailman parhaimman matkaseuralaisen kans on tullut seitsemän vuotta matkattua yhteistä matkaa.

Välillä haastavia ja ankeita vastamäkejä ja välillä helppoja ja niin ihania myötämäkiä.

Rikasta on ollut matka ja täyttä elämää. Toivottavasti matka jatkuu ainaki sata vuotta viellä yhdessä. ;)

 

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

 

Rakastan sua, mieheni!

 

PS. Nyt rakkaushössötykset, liika ällöilyt sikseen ja kertomaan tietenki se

kaikkein tärkein uutinen...

... että meijän pikkunen Sisu-kisuliini oppi silläaikaa ku oltiin lomalla konttaamaan ja nyt se oppi nouseen jo puutavastenkin. :)

Äiti on niin mielissään!! :)